Aloittaminen on aina vaikeaa.

Oli se sitten maanantaiaamu viikonlopun jälkeen, esimmäinen työpäivä lomalta paluun jälkeen, laihdutuskuuri, kotityöt tai mitä tahansa.

Olen ollut rikki jo pidemmän aikaa. Arjen pyörittäminen tuntuu raskaalta, avioliitto tuntuu raskaammalta, äitinä tunnen itseni riittämättömäksi, mieheni tuntuu vieraalta, ystävät tuntuvat olevan niin kaukana, ainoan lapsen taakka omista vanhemmista painaa sydäntä ja vanha syömishäiriö muistuttaa välillä olemassa olostaan.

Viime yönä, loistavan ystävien kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen mietin mikä on vialla. Näitä asioita listatessani ei ole ihme jos vähän väsyttää.

Elän elämän kiirevuosia ja jotkut elämänvalinnat mietityttävät. Oikeastaan koko elämä mietityttää.

Niinpä päätin aloittaa kirjoittamisen. Jos tarkastelen itseäni ja ajatuksiani julkisesti, ehkä näen myös itse jotakin mitä on jäänyt huomaamatta.

Projekti on nyt alkanut. Ensimmäiseksi on päätettävä mitä olen valmis sanomaan ääneen.

Tervetuloa mukaan, tätä henkistä matkaa on raskasta käydä yksin.